perjantai 31. lokakuuta 2014

Aurinko

armas

Ulkoilu kauniissa auringonpaisteessa on yhtä juhlaa. Hiukan lehdettömien puskien ja pihan nykytilan avaruus tuntuu Suloa vaivaavan. Onneksi kuitenkin suuri vuori ja grillin katto on edelleen paikoillaan, vaikka puskissa ei enää voida lymyilläkään. 



Lehdettömyys on saanut aikaan myös sen, että Sulo kuvittelee nyt minunkin pääsevän kätevästi kaikista pienistäkin rakosista. 

torstai 30. lokakuuta 2014

Hiirenne, Herra Naukula

On tarjoiltu

Hiiriä hopeavadilla, Herra Naukula. Sopisiko tulla paikalle? Mikä teille tänään maistuisi? Olisiko hiirileikki mitään? 


Joo. Nää on mun. Kaikki. 

Hmmm. Mikäköhän olisi nyt hyvä?

Enpä taida nyt leikkiä hiirillä, mamma. 

Ei sitä aina mamman leikkeihin ryhdytä, ei vaikka tarjolla olisi hiiriä jos jonkinmoisia. Vai onko tämä nyt sitä liikatarjontaa? Hiiriähkyä? 

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Koe-eläin

Uusi villitys

Nyt-liite kertoo uudesta villityksestä. Vaikka vastustamme koe-eläinten käyttöä ja eläinkokeita, tämä testi oli pakko tehdä. Kuvan kissa ei vahingoittunut testissä. 






Mamman mieliks mä vaan. 


Aikaa tämän vaarattoman eläinkokeen suorittamiseen meni arviolta noin viisi sekunttia. Mitenkäs teillä?

tiistai 28. lokakuuta 2014

Valjastelusta

Kotipihalla

Muutaman päivän kokemuksella ryhdyin miettimään, onko Sulosta tulossa arka. Valjasulkoilua kesti aina vain minuutin. Tosin meitä kyllä häirittiin. Ensimmäisellä kerralla sisäpihan toiselle puolelle ilmestyi pieni auto, seuraavalla kerralla naapuri oli tulossa ovesta ulos ja sitten läheisellä kävelytiellä joku nuori teki matkaansa skeittilaudalla rämistellen. Jokaisella kerralla Sulo käänsi nenänsä kohti kotiovea ja sinne sitten mentiin ihan nelitassuvetoisesti. 

Tänään Sulo osoitti käsitykseni vääräksi. Ulkona viihdyttiin hyvin, niin hyvin, että kotiin tuli ilmainen kantokyyti. 


Nyt mennään. Tulkaa mukaan, olkaa hyvät! 

Käydään ensin katsomassa onko Veeti-koira kotona.
Tässä viivähdimme ainakin viisi minuuttia. 

Sitten kivelle.
Hännän huiskaisuista on nähtävillä,
että jotain jännää on tulossa. 
Nelitassuvedolla kuusen alle.
Tuleekohan kissalle mustelmia, mietin minä?
Herkeämätöntä tuijotusta noin 20 minuuttia.
Kuusessa on orava. 
Kannoin Sulon pois kuusen juurelta ja yritin houkutella muualle.
Orava seurasi meitä ja tuli ilkkumaan koivuun. 
Tuijotus jatkui ja orava näytti kiipeilytaitonsa. 
Kuten sanottu, kotiin Sulo matkasi kantokyydillä ulkoiltuaan puolisen tuntia. Sisällä tuli sitten aikamoinen laulu, jotain niissä sanoissa taisi oravasta olla. 

EDIT: Sulo Naukulan laulu oravalle (pianissimo), lisätty noin klo 12.50. 


Laulun aikana tapaamisesta oravan kanssa oli kulunut jo noin 40 minuuttia. 

maanantai 27. lokakuuta 2014

Vetreä mummu

ja odottava äiti

Minä kyläilin eilen Sulon mummulassa. Ruska-mummu on kaunis ja vetreä mummu. Vaikka sitä välillä keinutuolissa loikoillaan, kyllä hyppy kaapinpäällekin onnistuu mummulta varsin kepeästi. 






Rauha-täti pyöristyy kovaa vauhtia. Rauhalle on odotettavissa perheenlisäystä noin viikon kuluttua. Sulo saa siis serkkuja. Rauha esitteli hienoa masuaan auliisti ja otti pienet torkut osittain käsivarteni päällä. 



Jännittävää nähdä kuinka monta serkkua Sulo saa. Useampia luulisin, ainakin jos Rauhan vatsan kokoa katselee.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Seuraava yritys

joulupukin kanssa

Yritin sitten uudelleen niitä joulukorttikuvia. Huoh. 

Jestas. Nyt se sitten tuli. 

Täytyy vähän antaa sille Salamatassusta. 

Ehkä pieni puraisu pyllyyn tehoaa? 
Joulukorttikuva on edelleen ottamatta. 

lauantai 25. lokakuuta 2014

Sanattomia viestejä

Helmiltä ja Wilmalta

Minä luulen, että Sulolle on jätetty tänne Naukulaan sanattomia viestejä entisiltä asukeilta. Esimerkiksi sellaisia, ettei joulukoristeiden kanssa kannata olla samassa kuvassa. Miten muuten on selitettävissä, ettei muuten joka touhussa mukana olevaa Suloa kiinnosta koristeet? Paitsi jos niitä ihan edessä heiluttelee ja silloin ei kyllä tule kuvista mitään. 





Minä kuvittelin, että tämä kuvaussessio olisi jotenkin helppo. Olin väärässä. Harjoitukset jatkuvat. 

PS. Jos Naukulan joulukortissa tänäkin vuonna seikkailee pieni joulupukki, on tilanteessa käytetty hyväksi lepäilevää kissaa. 

perjantai 24. lokakuuta 2014

Postia

Sulolle

Kyllä meitä nyt hemmotellaan. Väkisinkin tuli ajatus joulusta, kun Sulolle tuli eilen postia. 


Paketin oli lähettänyt Ipanat ja Mamma. Mamma on Leena ja Ipanat ovat Kaapo ja Papu. He ovat eilen vierailleet Pirkon blogissa


Ja mitä sitten paketista paljastui? Orava! Lahjan saaja ilahtui lahjastaan kovin. Ehkä tämä lahja olikin tänään yhdeksän kuukautta täyttävän pojan syntymäpäivälahja? 


Hyvä harjoituskappale!
Jos mä nappaisin sen tuolta ulkoa, niin sitten mä pitäisin sitä näin tassulla kiinni.
 Hellästi. 
Leikki sikseen tuumii Sulo, nyt on harjoiteltava, jos sattuu kohdalle. Kuten alla olevien kuvien hännän asennosta ja vauhdista näkee, orava on erittäin mieluinen. Se onkin saanut aikamoista kyytiä eilen. Kiitos Leena ja pojat! 


Toivomme vauhdikasta päivää myös sisaruksille, Sipille ja Kapsulle! 
Saattaapa Mesi-mammakin ja Puolu-täti pistää tänään tassulla koreasti,
Pinkkitassun G-pentueen kunniaksi. 

torstai 23. lokakuuta 2014

Tuliaisia

Tampereelta

Sulo sai Tampereen kissakahvilaretkeltä tuliaisia, muitakin kuin ruokatuliaisia. 

Molley oli tehnyt Sulosta ja kavereistaan Puolusta ja Rikusta kortin. Kortissa pojat esiintyvät punaiset stetsonit päässään ja Puolulla on kukkaseppele. Pohjana oli käytetty minun ja Mikko Murtosen kuvia viimeisemmästä tapaamisesta. 


Minä laitoin taulun kehyksiin ja seinälle. Tämä sopi myös Sulolle, eikä tätä taulua ole edes rämpytetty. Kiitos Molley! 

Unna Tuutikki Penninraha oli pistänyt Ellansa asialle ja Sulosta oli kehkeytynyt kaunis koriste pinkillä nauhalla. Koristeessa Sulo esittelee masuvillojaan. Upeaa! 


Kiitos Ella! 

Olin näistä tuliaisista varsin otettu ja hämmästynyt, en tiedä osasinko edes kunnolla kiittää. Uskoakseni kiitokset välittyvät myös tätä kautta. 

Sulon mielestä on vähintäänkin kohtuullista, että hänestä tehdään kortteja ja koristeita. Kissat kun ymmärtävät komeutensa ja kauneutensa päälle erinomaisesti. 

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Tietokoneella

iltaisin

Arvaisikohan kukaan miksi olen yleensä tietokoneella vain päiväunien aikaan?


Mamma, mä oon ihan pienesti tässä.
En häiritse yhtään.
Ota sä tää. 
Niin mä pidän tän hiirimaton.
Pehmukkeena.
Varo nyt ettei vaan tippuis pöydältä. 
Mä nukun ihan pienellä kerällä. 
Enhän mä häiritse enhän.
zzzzzz
Onpa raukee olo. 
Aika iso äijä tämä Naukulan Sulo kun sille päälle sattuu, vaikka mamman poika onkin. 

tiistai 21. lokakuuta 2014

Rooibosia

ja sympatiaa

Viime perjantaina join Rooibosia. Sen ei nyt sinällään luulisi olevan kummoinenkaan aihe kissablogille, vaan vähänpä taas tiesin. Minä nautin tätä höyryävää yrttijuomaa kun Sulolle tuli paras iltarämpytysaika. Yritin kiinnittää huomion tauluista muualle, rypistin suojapussin ja heitin sen Sulolle. Sulo toi sen takaisin ja minä heitin. Tätä jatkuikin sitten pitkän aikaa. Sulo unohti rämpytyksen ja kehräsi hurmioituneena uudelle lelulleen. 



Lauantaiaamuna vähän seitsemän jälkeen Sulo toi suojapaperin minulle sänkyyn. Heitteli sitä itse itselleen ja hyppi päälläni. Pussia kanniskeltiin huoneesta toiseen hyvin itsetietoisen näköisenä, häntä hieman kaarella.




Kun lauantai-iltana saavuin kotiin kissakahvilareissulta pussi odotti minua eteisen lattialla. Sitten sitä taas kanniskeltiin ja heitettiin ja noudettiin ja heitettiin ja noudettiin. Tätä innostusta Rooibospussin suojapaperiin on nyt jatkunut jo tovin, eikä loppua näy. 







Vaan nytpä kiinnostaisi kovasti tietää aiheuttaako Rooibos-pussin suojapaperi muissakin kissoissa vastaavia tunteita? 

EDIT: Lisätty video tältä aamulta klo 11.