torstai 16. marraskuuta 2017

Kohtaamisia kissanäyttelyssä

Lukijoita

Aina se jotenkin hämmästyttää, että Naukulalla on lukijoita muualtakin kuin kanssabloggareista. Viime viikonlopun kissanäyttelyssä sen taas huomasin. Terveisiä vaan kaikille. Sinulle, joka toit meille kassillisen herkkuruokaa! Taisin mennä niin sanattomaksi, etten osanut edes kunnolla kiittää. Kiitos siis! 



Erittäin ilahduttavaa oli myös, että pyörätuolilla kulkenut nuori nainen tunnisti Noomin jo kaukaa ja huudahti Noomin nimen. Se oli hienoa. Olin erittäin ilahtunut, terveisiä sinnekin! Sekä sinulle vaaleahiuksiselle ponnarinaiselle. Terkut! 

Teitä kaikkia on aina niin mukava kohdata, vaikka yleensä kyllä aina häkellyn, enkä oikein löydä sopivia sanoja.  


Noomi sai sekä lauantaina että sunnuntaina erinomaiset arvostelut tuomareiltaan Steven L Jones ja Karl Preiss. Lauantaina Noomin päihitti rakas kilpakumppanimme Silkkiturkin Samettikukka, joten jäimme kakkoseksi tuloksella ex2. Sunnuntaina saimme sertin, Noomin ensimmäisen avoimessa luokassa. Päädyimme myös tuomarin parhaan valintaan, mutta sieltä tipuimme ensimmäisenä pois. Noomia verrattiin hieman varttuneempaan eurooppalaiseen ja toinen oli tuomarin mukaan kypsempi. Se oli aivan oikea arvio. Kaikkinensa erinomaisen hyvä viikonloppu! Rankka ja hyvä. Noomi tosin oli sitä mieltä, kun kotiin pääsi, että nyt leikitään. Mahdolliset rasitukset oli sillä kuitattu. 

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Syntymäpäivä - Namu 3 vuotta

Syntymisen ihme

Tämä tekstini on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n Serry-jäsenlehdessä numero 4/2014. Kursivoidut kohdat lisätty tässä vaiheessa.

Rauha ja Pinkkitassun Hagar eli Namu,
Pinkkitassun Hilda eli Hilda ja Pinkkitassun Harvey eli Hartsa.
Kuka on kuka?
Hartsa on ainakin keskellä! 

Bloggaaminen avartaa maailmaa. Bloggaamisen avulla olen ystävystynyt Paula Eskolan kanssa. Paulan Arkiporinaa-blogissa olen ensimmäisen kerran tutustunut eurooppalaisiin, Pinkkitassun Betteen (EUR f 22) eli Ruskaan ja myöhemmin Pinkkitassun Edinaan (EUR e 24) eli Rauhaan. Paulalla olen ensimmäistä kertaa päässyt tutustumaan eurooppalaispentuihin, kun kävin katsomassa Ruskan ensimmäistä pentuetta, Pinkkitassun D-pentuetta. Silloin en voinut vielä arvata, että yksi näistä noin kolmeviikkoisista pennuista, Pinkkitassun Dorothy (EUR n 24) eli Mesi, tulisi vielä joskus synnyttämään minun ensimmäisen eurooppalaiskissani, Pinkkitassun Gillesin (EUR n 24) eli Sulo Naukulan. En tiennyt, että pääsen ihailemaan ja kuvaamaan Ruskan toisen pentueen, eli Pinkkitassun E-pentueen ensimmäisiä viikkoja. En tiennyt, että joskus minulle tulisi mahdollisuus päästä osallistumaan E-pentueen Edinan eli Rauhan synnytykseen. Ilman bloggaamista mikään edellä mainituista ei olisi tapahtunut. Bloggaaminen avartaa maailmaa, ainakin minun.

Valmistautuminen
Kun tieto Rauhan tiineydestä vahvistui ultraäänikuvauksissa lokakuun alussa, olin tohkeissani. Aavistelin, että pääsisin tutustumaan näidenkin pienokaisten elämään jo ensimmäisten elinviikkojen aikana. Koin yllätyksen! Paula ehdotti Pinkkitassun kissalan kasvattajalle Mikko Murtoselle (nyk. Floréen) ja minulle josko tulisin mukaan jo synnytykseen. Silmänräpäyksen ajan asiaa pohdittuani, ilmoitin halukkuudestani jos se vain kasvattajalle sopii. Kasvattajan kanssa asiaa pohdiskeltuamme, päädyimme, että pääsen mukaan. Kasvattaja halusi minun valmistautuvan tapahtumaan huolella ja antoi luettavakseni tietoa kissan synnytyksestä, kävimme läpi mahdollisia tapahtumia ja ajankohtaa. Läsnäoloani puolsi se, että olimme keskustelleet sijoituskissasta. Kissasta, joka tulisi ilahduttamaan minua ja Suloa ja synnyttämään luonani aikanaan Pinkkitassun pentueen.
Jotta synnytys olisi Rauhalle mahdollisimman stressitön tapahtuma, ehdotti kasvattaja myös, että kävisin kyläilemässä Ruskalla ja Rauhalla muutamia kertoja ennen synnytystä. Se sopi enemmän kuin hyvin sekä Paulalle että minulle.

Isot ja pienet - Rauha ja tyttärensä Pinkkitassun Hillary eli Tindra.
Yksi parhaista kuvistani, vai mitä olet mieltä Henna?

Emon tapaaminen
Ensimmäinen tapaaminen sovittiin lokakuun puoliväliin. Vaikka olen Ruskaa ja Rauhaa tavannut useamman kerran, tämä tapaaminen jännitti silti hiukan. Olihan syy tapaamiseen varsin poikkeuksellinen, minun oli määrä uudistaa tuttavuuteni Rauhaan Rauhan tahdissa ja Rauhan ehdoilla. Kaikessa rauhassa. Saavuimme Paulan kanssa heidän kotiinsa yhtä aikaa. Rauha tuli jo ulko-ovelle vastaan, katsoi meidät tulijat nopeasti ja kipitti sitten keittiöön omalle ruokapaikalleen odottamaan ruokaa. Odottavalla äidillä oli nälkä. Paula tarjoili hieman raksuja ja Rauha laittoi kehräyskoneensa päälle. Minä asettauduin istumaan olohuoneen lattialle, eikä minun tarvinnut odottaa kuin hetki, kun Rauha oli jo vieressäni. Ihan kuin Rauha olisi tiennyt, että minä olin hänen erityisvieraansa. Kehräyskone kävi koko ajan. Ruska katsoi tapahtumia hieman sivusta, tuntui tietävän Ruskakin käyntini syyn.
Minä silittelin ja leikitin Rauhaa, Rauha kehräsi ja leikki. Minulle tuli vahvasti tunne, että kyllä Rauha minut muistaa. Sen höpöttävän tädin joka kävi kyläilemässä useasti Rauhan ollessa vielä alle 14-viikkoinen ja muutamia kertoja sen jälkeenkin. Sinä aikana kun vierailuni kesti, Rauha poistui vierestäni vain kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla vain käydäkseen hiekkalaatikolla toimittamassa asioitaan. Sieltä kipitettiin takaisin luokseni olohuoneeseen. Toisen käyntinsä jälkeen Rauha lepäili hetken keittiön lattialla minua katsoen ja oli pian taas vieressäni.
Vierailun aikana testasimme myös yhden mahdollisen synnytyspesän. Kun kori tuotiin olohuoneeseen, Rauha hyppäsi siihen heti. Keikisteli, puski ja pyöriskeli korissa onnellisena. Kun Rauhaa alkoi nukuttaa, minä lähdin kotiini hyvillä mielin hymy huulillani. Näytti siltä, että Rauhakin minut synnytykseensä huolisi. Eikä tuntunut Ruskallakaan olevan mitään sitä vastaan. Tuli tunne, että Rauhalla olisi ollut minua jopa ikävä.

Toinen vierailu
Toinen vierailuni ajoittui viikkoa ennen ensimmäiseksi kuviteltua H-hetkeä eli Pinkkitassujen H-pentueen laskettua aikaa. Olin paikalla täsmällisesti ja soitin ovikelloa, vaikka tiesin, ettei ovikellon ääni välttämättä ole hyvä alku vierailulle. Päästyäni sisälle, ei minun tarvinnut kuitenkaan kauaa odottaa. Ensin paikalle tuli Ruska ja hetken kuluttua Rauha. Tämä oli tuttua jo Rauhan pentuajoista. Muut E-pennut tulivat ensin, Pinkkitassun Estelle (EUR g 23) eli Raita etunenässä. Rauha tuli silloin kun Rauhalle sopi, rauhassa, kiireettä kun viimeisetkin unenrippeet olivat silmistä karisseet. Ei Rauha ujo ole, eikä hidas, Rauhalla on vain oma tahto ja asiat etenevät Rauhan tahdissa. Rauha on aito kissa.
Huomattuaan minut olohuoneen lattialla Rauha kipitti luokseni. Puski ja puski ja kehräsi ja pyöri ympärilläni. Ihan kuin olisi pentuvatsaansa esitellyt. Vatsa oli muhkea. Painoakin oli kertynyt lisää ja Rauha punnittiin. Rauha painoi kiitettävät 5,7 kg. Kuinkakohan monta pentua sieltä tulisi? Jännittävää. Vierailu sujui hyvin ja vietimme Rauhan kanssa paljon aikaa yhdessä. Minä Rauhaa silitellen ja Rauha kehräten ja masuaan esitellen. Onnistunut vierailu. Seuraava vierailu olisikin sitten synnytyksen koittaessa. Näin luulimme. Minä päivystin kotonani yötä päivää puhelin lähelläni ja mietin koska se soi.

Odotus
Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Minä mietin kummasta se tuntuu pidemmälle, Rauhasta vai minusta. Edellisestä vierailusta on kulunut viikko. Tänä viikonloppuna pitäisi olla h-hetki, h-pennuille. Kuljen puhelin kädessäni joka paikkaan ja huomaan miettiväni uskallanko mennä suihkuun. Onneksi sijaiskodin Paula on pitänyt kasvattajan ja minut ajan tasalla, viestejä on vaihdettu puolin ja toisin. Tunnelma on jännittyneen odottava. Rauhan vatsa kuulemma kupruilee ja asennot vaihtuvat tiheään, emonsa Ruska nuolee ja hoitaa.
Olemme sopineet kaiken valmiiksi. Paula soittaa kasvattajalle, kasvattaja soittaa minulle. Laukkuni on pakattuna valmiiksi. Siellä ovat muistiinpanovälineet ja kynä. Minun on tarkoitus kirjata ylös aikoja, tapahtumia ja tuntomerkkejä syntyvistä pennuista. Sanelun mukaan ja se on hyvä se. Tulossa on nimittäin punainen pentue ja Onni-isästä riippuen, saattaa mukana olla myös cremeä.
Tämä aika on vaikuttanut myös rutiineihini. Teen kaiken sillä silmällä, että kohta voi tulla lähtö. Kissani Sulon raksukippo on aina täynnä, eihän sitä tiedä kuinka pitkään joudun olemaan pois kotoa synnytyksen koittaessa. Illalla nukkumaan mennessäni, laitan sopivat vaatteet portaiden kaiteelle odottamaan siltä varalta, että soitto tulee yöllä. Ruokakaupassa ostin banaaneja, siltä varalta, että voin sitten ottaa evästä mukaan.

Namu oikealla ;)
Yllätyskäänne
Rauhan ensimmäinen laskettu aika tuli ja meni. Mitään ei kuulunut, Rauha voi mainiosti söi ja nautiskeli elostaan. Koska ultra oli kertonut pentujen saaneen alkunsa jo ensimmäisellä kosioretkellä, tuli mukaan jo pieni huolikin. Siispä Rauha kiikutettiin toiseen ultraan. Ensimmäisessä ultrassa oli arvioitu pentujen syntymäaika väärin. Tarkastuksen yhteydessä pentujen pään kokoa mitattiin kuvista ja verrattiin muihin kuviin. Ei kuitenkaan eurooppalaisten kuviin. Toinen ultra kertoi pentujen saaneen alkunsa vasta toisella kosiomatkalla ja odotusaikaa oli jäljellä vielä vajaat kaksi viikkoa. Helpotus oli suuri! Kaikki oli kunnossa ja eikä vielä ollut kiirettä mihinkään.

Eurooppalaispäivä
Lauantaina 15. marraskuuta 2014 oli Eurooppalaiskissarenkaan syyskokous, luento ja yhdistyksen historian ensimmäiset pikkujoulut. Olimme sopineet, että hakisin Paulan mukaan matkaan hänen miehensä jäädessä vahtimaan Rauhan eloa ja oloa. Olin jo matkalla, kun puhelin soi. Kasvattaja kertoi suunnitelmien muuttuneen. Voisin ajaa auton parkkiin ja mennä Paulalle. Rauha oli aloittelemassa synnytystään. Päästyäni perille, Rauha köllötteli pentukoriksi suunnitellussa pärekorissa tyytyväisen oloisena, kovasti kehräten. Limatulppa oli irronnut ja kertonut synnytyksen alkaneen. Hieman minua myöhemmin paikalle saapui kasvattaja. Rauha odotteli pärekorissaan ja kun olimme asettautuneet istumaan olohuoneeseen, lähti Rauha meitä tervehtimään.
Käytyään luonamme Rauha haki jälleen paikkaa. Käväisi kopassa, mietti minne asettuisi. Sitten Rauha päästi hurjan karjaisun. Sellaista en ole ikinä kuullut. Nyt oli selvästi tosi kyseessä! Rauhan emo Ruska hätääntyi ja hänet siirrettiin jäähylle makuuhuoneeseen. Rauha jatkoi ponnistelujaan. Kello 12.05 lauantaina 15. marraskuuta 2014 syntyi ensimmäinen pentu. Vain viisi minuuttia Eurooppalaiskissarenkaan syyskokouksen alkamisen jälkeen. Kasvattaja ja Eurooppalaiskissarenkaan puheenjohtaja totesi käytännön toimien tulevan ennen byrokratiaa ja niinhän se on. Rauha ihmetteli tapahtunutta hetken ja ryhtyi sitten huoltotoimiin. Pienokainen oli elinvoimainen ja virkeä. Väri aiheutti hämmennystä. Voisiko olla? Voisiko pentu todellakin olla väriltään creme? Rauhan tiedettiin kantavan diluutiogeeniä, mutta isällä Kissakallion Orlandolla eli Onnilla (EUR d 24) ei aikaisemmin ollut näyttöä siitä, että hän kantaisi diluutiota.
Hetken kuluttua Rauha karjaisi taas, nyt tuli istukka. Istukka oli kaunis ja kokonainen. Niin kuin olla pitää. Ravinnoksi se ei kuitenkaan kelvannut ja se siirrettiin hetken kuluttua roskiin.
Pärekoppa, Rauha ja ensimmäinen pentu kannettiin pentuhuoneeseen omaan rauhaansa. Vajaan tunnin kuluttua Rauha karjaisi uudelleen, seuraava pentu oli tulossa. Toinen pienokainen syntyi tasan tunti ensimmäisen jälkeen, kello oli 13.05. Hetkinen ihmettelyä ja Rauha aloitti huoltotoimet kuin vanha konkari ikään. Toinen syntynyt pentu oli ensimmäistä huomattavasti tummempi ja vahvisti ensimmäisen pennun värin. Nyt oli syntynyt yksi creme ja yksi punainen pentu. Rauha sai lempinimekseen Räyhä.
Pesun jälkeen punainen pentu lähti terhakkaasti kohti nisää, creme vielä ihmetteli uutta maailmaansa. Onkohan perinyt rauhallisen luonteen emoltaan?

Punaista pukkaa
Kellon lähennellessä kahta, alkoi läähätys ja karjuminen uudelleen. Kello 13.58 tuli seuraava pentu. Kasvattaja totesi, että punaista pukkaa. Kaksi ensin tullutta pyörivät pesässä, vikisivät ja touhusivat, Rauha ryhtyi pesupuuhiin. Kun istukka tuli, karjunnan kera tietenkin, kelpasi se jo ravinnoksikin. Istukan jälkeen Rauhalle tarjoiltiin myös muutama raksu. Synnytys on rankkaa puuhaa! Nälkähän siinä tulee.
Ponnistelut alkoivat uudelleen ennen kolmea, karjuminen myös. Neljäs ja viimeinen pentu syntyi 14.55. Pentu oli myös punainen ja sillä tuntui olevan kova tahto heti pienestä pitäen. Päästi sellaisen karjaisun sekin, ettei sitä millään olisi voinut pennun karjunnaksi uskoa jollei olisi itse vieressä ollut.

Korillinen pentuja
Ultra oli antanut viitteen pentujen lukumäärästä, minua pidettiin kuitenkin jännityksessä. En tiennyt kuinka monta pienokaista pentueeseen syntyisi. Vasta nyt minulle paljastettiin, että pentue taitaa olla nyt kasassa ja kaikki ovat päässeet uuteen ihmeelliseen maailmaan hyvin.
Rauhan pentueen saldoksi tuli yksi cremetäplikäs (EUR e 24) ja kolme punatabbyä (EUR d 22). Mahdollisesti kolme tyttöä ja yksi äänekäs poika. Neljä ihanaa pientä palleroa sulostuttamaan Rauhan ja sijaiskodin elämää seuraavien 14 viikon ajan. Synnytykseen kulunut aika oli mielestäni lyhyt, olen kuitenkin matkanvarrella oppinut, että tämä on kovin yksilöllistä tämäkin. Olen myös ymmärtänyt, että yleensä synnytys tapahtuu yöllä tai aamuyön tunteina, nyt ei ollut niin. Olin lukenut, että kissa läähättää ennen ensimmäisen pennun syntymää. Rauha ei läähättänyt kuin ennen toisen, kolmannen ja neljännen syntymää.
Olen kokemuksesta mykistynyt. Pienokaisilla oli valtavasti voimaa ja tahtoa, jo pienestä pitäen. Sinnikkäästi he etsiytyivät nisille ja aloittivat painonnostattamisen isoiksi kissoiksi. Rauha ohjeisti pentujaan kehräämällä ja taisipa vähän etutassullaankin ohjata oikeaan paikkaan.

Pentukahvit ja pikkujoulut
Kaikki oli hyvin ja me Paula, kasvattaja ja minä siirryimme pentukahveille ja jätimme Rauhan ja pentueen pentuhuoneeseen levähtämään. Kellokin oli vasta niin vähän, että päätimme kiirehtiä myös Eurooppalaiskissarenkaan pikkujouluihin. Pääsimme perille kirjaesittelyn aikaan. Esittelyn jälkeen oli vuorossa maukasta ruokaa, piirakoita ja salaatteja. Katinhännän kissalan kasvattaja Kadi Myllys totesi, että hänen kissalansa nimiin syntyi pennut samana päivänä aamusta – ei siis päivän muuta hienoa ohjelmaa häiritsemään. Sitten Pinkkitassun isännän puhelin soi. Ilmeestä näki, että nyt on tosi kyseessä. Toinen synnytys oli alkanut! Pinkkitassun Florencen (EUR f 24) eli Lilyn synnytys oli käynnistynyt. Mutta se on oma tarinansa se.

Kiitos
Tämän kauniin ja hienon kokemuksen jälkeen, tunnen olevani valmiimpi sijoituskissan ottamiseen. Nyt tiedän, miten asiat sujuvat silloin kun ne sujuvat hyvin. Opin myös sen, että matkalla voi tapahtua kaikenlaista ja suunnitelmat muuttuvat kissan tilanteen mukaan. Tiedän myös, että saan apujoukkoja paikalle, silloin kun minun tuleva sijoituskissani synnyttää Pinkkitassujen pentueen. Olen luottavainen ja ilahtunut tästä hienosta mahdollisuudesta.
Kiitos Paulalle ja kasvattajalle siitä, että sain olla mukana ja kokea tämän ihmeellisen tapahtuman! Tunnen olevani etuoikeutetussa asemassa tämän mahdollisuuden vuoksi ja siksi, että tulen seuraamaan näiden pentujen elämää tiiviisti niiden ollessa sijaiskodissa. Tarkoitukseni on valokuvata pentujen elämää ja yhteiseloa yhdessä Paulan kanssa nekin viikot, kun kasvattaja opiskelee saksaa Berliinissä. Voin taata, että valokuvia tulee riittämään!

Ja riittihän niitä, 14 viikon aikana otin yhteensä yli 11.400 valokuvaa.

Vasemmalta oikealle Hartsa, Namu, Tindra ja Hilda. 

Onnea teille, ihanat ja rakkaat! 

maanantai 13. marraskuuta 2017

Syntymäpäivä

1-vuotta Pinkkitassun N-pentue

Hip, hip, hurraa, yksivuotissyntymäpäiviään juhlivat tänään 13.11.2016 syntynyt Pinkkitassun N-pentue, Nathan, Nanette, Natalie, Noël ja Noomi eli Nacho, Lulu, Nala, Pekka ja Noomi. 

Namu huilii Nachon, Lulun ja Nalan syntymän jälkeen,
Pekka taitaa ottaa masussa vielä pienet tirsat ja Noomi odottaa kärsimättömänä vuoroaan.


Kaikki pikku oravat kahden päivän ikäisinä.
Päät olivat Namun tassun kokosia. 

Yhden kuukauden iässä, meillä oli linna. 

Namu-mamma piti linjoistaan huolta, pennutkin, silloin kun ehtivät. 

Sydän, sydän, sydän. 
 

Maitobaarihetki, yksi kuukautta ja päivä. 

Namu opasti vessakäyttäytymistä. 

Punaiset läjät olivat tuttu näky.
Ikä n 2 kk. 

Aina kameran kanssa heilumista ei katsottu hyvällä silmällä. 

Noomi kuvattuna Vermon näyttelyssä, heinäkuussa 2017.
Kuva: Tessa. 
Onnea kaikille rakkaille; Nacholle, Lululle, Nalalla, Pekalle ja Noomille! 

PS. Viikonlopun näyttelytunnelmiin palaamme myöhemmin kunhan ollaan toivuttu. Siis mamma, Noomi toipui heti kun kuljetusboksistaan ulos käveli. 

torstai 9. marraskuuta 2017

Tutustumiskäynnillä

Uudessa hoitopaikassa

Taannoisen työmatkani aikana kävi selväksi, että mummulan lisäksi olisi kerholaisten hyvä löytää myös toinen lomailupaikka. Onneksi asiantunteva ja kissaystävällinen lomailupaikka löytyi läheltä, tuttujen ihmisten luota. Jotta lomailu sujuisi tulevan matkani ajan mallikkaasti, ehdotti majapaikan emäntä, josko Sulon kanssa ehtisimme tutustumiskäynnille ennen varsinaista visiittiä. 

Totesimme Sulon kanssa idean kerrassaan loistavaksi ja lähdimme matkaan. Suurimman ongelman muodosti se, miten saisin oikean kissan kuljetusboksiin ja miten pääsisimme ovesta ulos kun punatabbytytötkin halusivat mukaan. Namu jonotti sekä boksiin, että myös ovesta ulos. 

No mennäänkö sit? Tuumii Namu
Pääsimme kuin pääsimmekin livahtamaan Sulon kanssa matkaan ihan kahdestaan. Perille päästyämme Sulo tuli ulos boksistaan heti, katsoi ympärilleen ja kävi boksissa uudelleen. Hieman ujosti lähti tutustumaan paikkoihin, mutta silti rohkeammin kuin odotin. Viivyimme vierailullamme kaksi tuntia ja sen aikana Sulo rentoutui, kävi puskemassa talouden emännän ja isännän voimallisesti ja pyörähti jopa selälleen. Sängyn alla tosin, mutta vatsa paljastettiin silti. 




Sulo voi sitten tutustuttaa Naukulan tytöt uuteen hoitopaikkaansa kun sen aika tulee. Se ei kuitenkaan ole vielä, ensin käydään näytelmissä Noomin kanssa ja sitten tehdään vielä töitäkin. Uskon kuitenkin, että tästä yhteisestä vierailusta oli iso apu. Sulo on kuitenkin tämän porukan ujoin. 

Hoitotädille kymmenen pistettä ja tassun kuva! Erinomainen idea tutustuttaa Sulo hoitopaikkaan niin, että minäkin olen mukana. 

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Häirikkö

Kylässä taas

Eilen meillä kävi vieras, ei toivottu vieras. Vieras käy epäsäännöllisesn säännöllisesti, tämä oli nyt kolmas kerta. 


Ensimmäisen kerran havahduin vieraaseen omien FB-merkintöjeni mukaan vuonna 2016, sitten heinäkuun viimeisenä päivänä tänä vuonna ja eilen kolmannen kerran. 

Me tytöt olimme kaikessa rauhassa omissa puuhissamme, lukemassa ja torkkumassa kun Sulo aloitti sälekaihdinten rämpytyksen. Minä ihmettelin moista käytöstä ja painelin alakertaan tarkastamaan tilannetta. Vieras oli uhittelemassa oven takana. 



Kun kurkistelin kaihdinten välistä, kissa hyökkäsi oven lasia vasten minua kohti ja sähisi. Sitten se perääntyi ja lähti lätkimään. Agressiivista käytöstä. Sulo ei ollut moksiskaan, tytöt tulivat paikalle ihmettelemään vieraan mölinää, mutteivät nähneet vierasta. Tilanne ei vielä ole aiheuttanut täällä omien kissojen joukossa rähinää, mutta takaraivossani on koko ajan kuulemani luento kissan käyttäytimisestä ja siirretystä aggressiosta. 

Tilanne ei ole mukava. Pimeällä en enää oikein uskalla päästää kissoja tarhaan. Valoisan aikaan vahdin itse ulkoilua. Jos ja kun tarha jossain kohdin uusitaan, niin siihen on parasta laittaa kunnollinen sokkeli, sellainen kissankorkuinen, jotta suoraa näköyhteyttä ei syntyisi (vinkki Kermakupilta, kiitos!). 

En tiedä kenen tämä vapaasti ulkoileva kissa on, en tiedä mistä se tulee ja minne se menee. On Suloa isompi, joten epäilen kolliksi. Pantaa ei ole. 


Kuvat ovat heinäkuiselta vierailulta. 

perjantai 3. marraskuuta 2017

Suru-uutinen

Suru-uutinen

Otamme osaa ystävämme suureen suruun, kyynelsilmin, sydän murtuneena. 

Mauno on lähtenyt paremmille hiirestysmaille. 
Ihana, persoonallinen, seurallinen, rakastettava Mauno.
  


Mauno 💔

torstai 2. marraskuuta 2017

Rankkaa puuhaa

Joulukorttikuvaukset

Joulukorttikuvaukset ovat alkaneet. Myöhemmin kuin koskaan. Olen luopunut haaveesta saada kuvaan kaikki kissat, tai edes kahta. Kunhan nyt saisin edes yhden kauniisti poseeraamaan. Vielä ei ole tärpännyt. 







Jos ei muu auta, täytyy turvautua tuttuun joulupukkiin. Ja vihonviimeinen vaihtoehto on kuvata pelkkä joulupukki. 

maanantai 30. lokakuuta 2017

Punainen parisänky

ja valvova vanhempi sukulaismies

Välillä on niitä tilanteita, että Sulo juoksee kameraa karkuun vaikka hiljaa hiivin villasukissani kameran kanssa kuvaa ottamaan. Välillä taas on tilanteita, että havaitsen tilanteen, haen kameran ja otan useamman kuvan, eikä kuvaaminen häiritse Suloa laisinkaan. 




Olikohan tämä Sulostakin niin hieno tilanne, että sen sai mielellään ikuistaa? 

lauantai 28. lokakuuta 2017

Noomi, eikun Namu eikun Noomi eiku..

sekä Sulo

Lauantaiaamuna ulkoiltiin parvekkeella, tarhaan ei ollut asiaa. Vesisade oli liikaa jopa tälle porukalle. 


Tässä Sulo ja Namu, eikun Noomi

Siis mä olen Namu.

Ja mä Noomi. 

Namun tytär. 


Ei saamari, se seuraa meitä.

Mä nyt vaan EN halua tänään kuviin. 

Miehet....
Meidät löytää Noomin kanssa Uudenmaan rotukissayhdistyksen järjestämästä kansainvälisestä kissanäyttelystä molempina päivinä 11. - 12.11.2017. Saa tulla moikkaamaan. Todennäköisemmin olen eurooppalaiskissayhdistyksen rotupöydässä töissä ja Noomi toivon mukaan lähellä myös. Toki voi olla ettemme aina ehdi seurustelemaan, kun pitää siellä tuomarinpöydälläkin käydä näyttäytymässä! Toivottavasti otan oikean kissan mukaan. 

Kissanäyttely järjestetään Helsingin Messukeskuksessa ja tarjolla on paljon mukavaa nähtävää ja koettavaa.  Löydät saman viikonlopun aikana Elman, kädentaidot, metsämessut sekä outletexpon, jokaiselle siis varmasti jotakin. 

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Fanitusta

Louis Armstrong ja Ella Fiztgerald

Kun CD-soittimesta tulvii musiikkia, sunnuntai-illan hämyistä musiikkia, on Sulo-poika onnellinen. 




Ja kun Sulo on onnellinen, ovat kaikki perheen tytöt onnellisia. 


lauantai 21. lokakuuta 2017

Namu-mamma sanoi

ja Sulon tilanne


Namu-mamma sano, että mä saan istua nyt tässä.
En tiiä miks, mutta mulla oli kyllä pari päivää omituinen olo.
Mä unohdin ihan leikkiiki. 


Että se jaksaa. Mä oon jo ihan unohtanut kaiken. 

Entä Sulon idiopaattinen kystiitti? Muutaman päivän Sulo nautti kipulääkettä ja ravintolisä  (Cystaid Plus) kuuluu nyt ruokavalioon. Vaiva meni ohi nopeasti, sillä huomasimme Namun kanssa tilanteen nopeasti ja Sulo sai asianmukaista hoitoa. Sulosta otettiin kokeita ja jäljestäpäin on tullut tekstarilla tieto, ettei Sulon pissanäytteessä ole bakteerikasvua. 

Nyt tarkkaillaan tilannetta, mutta ilman stressiä. Mikäli kissalla on pissavaivoja, tulee kissa kiikuttaa eläinlääkäriin saamaan hoitoa. Mikäli kissa pissaa muualle kuin hiekkalaatikkoonsa, kannattaa silloinkin miettiä missä syy. Onko hiekkis likainen?  Onko taloudessa tarpeeksi hiekkiksiä kissojen lukumäärä huomioonottaen? 

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Haastattelu

Mitä tapahtui, Sulo Naukula?

Mamma: Haluatko kertoa, mitä on tapahtunut, Sulo Naukula?

Sulo: En. 

Mamma: Mitä yöllä tapahtui?

Sulo: Sä nukuit. Me muut ei. 

Mamma: Miksiköhän niin? 

Sulo: Namu nyt on sellainen hössö kissaemo. 

Mamma: Haluatko tarkentaa? 

Sulo: En.

Mamma: Namu? 

Namu: Niin, Sulo ravas ja ravas ja ravas ja mä tiesin, ettei kaikki oo hyvin ja tulin kertomaan sitä sulle tossa kahden maissa. Oliko niin mamma? 

Mamma: Oli. 

Namu: Mutta sä et tajunnut, yritit vaan jutella mukavia ja ottaa mua kainaloon. Mut ei auttanut, mä oon sinnikäs ja saan kerrottua asioita. Silloin kun on tarvis ja mulla ON aika usein sanottavaa ja yleensä se liittyy palvelun laatuun ja siihen, että ruokakippo... No, niin mut Sulo vaan kävi vessassa ja tiputti pari tippaa ja peitteili, mutta ei tullut kunnolla pissaa. 

Sulo: No niin. Oliko pakko? 

Namu: Vihdoin sä mamma nousit ylös tossa puol kuuden pintaan ja sitten säkin sen tajusit. Vihdoin! Sulolla oli pissaongelmia. Sen naamasta näki että se huomas sun tajuavan. 

Sulo: Onko pakko?

Mamma: Sulo jatkatko itse? 



Sulo: Päädyin koppaan ja sit me lähdettiin ja me mentiin siihen paikkaan missä oon ollut ennenkin. Namu, kerronko MÄ mitä sä siellä viimeks touhusit? 

Namu: No niin, pysyhän nyt asiassa. 

Sulo: No mamma puhu siellä sitte kaikki. I-h-a-n kaikki. Kuinka naapurissa on porattu ja kuinka se pesi saunan ja joutu siirtää meidän pedit ja sitten se kerto, että Noomi on nyt aikuinen. Sitä tätiäkin siellä jo vähän nauratti kun meiän mamma puhu. Mua vähän hävetti. Sitten se jätti mut sinne! Siis jätti. Mamma, miten sä voit tehdä niin? *niisk* 

Mamma: Sulla oli Sulo maailman paras hoito ja sait apua sun vaivoihin. Etkö? 

Sulo: Voi olla. Mutta mä en päässyt tutustumaan siihen paikkaan vaikka kuinka koputtelin mun yksiön ovea? Eikö kaikki ihmiset tiedä mitä koputtaminen tarkoittaa, mamma? 

Mamma: Kyllä ymmärtää, muttei aina voi avata ovea. Mikä sulla oli Sulo?

Sulo: Aivan loistavat arvot! Painoa vaivaiset 6.2 kiloa, oon laihtunut 300 grammaa. 

Mamma: Entä muut? Sulo? 

Sulo: Mulla on idiopaattinen kystiitti. Piste. 

Mamma: Mistä sen sait? Hermostuttiko Noomin ensimmäinen juoksu? Vai lauantainen saunominen? Tai onko sulla tylsää? Mitä mä voin tehdä Sulo? Voi mamman mussukkaa....

Sulo: En kommentoi. Älääää *ravistelee kuvitteellista vettä korvistaan pusujen jälkeen* 

Noomi: Mamma, mikä on juoksu? Onko se joku leikki? 

tiistai 17. lokakuuta 2017

Oma pesä

Telliksen tekemä

Yksi Sulon lempipaikoista on oman syntymäkodin rakkaan Telliksen tuunaama patteripesä. Yleensä pesä roikkuu saunan orrella, eikä siitä juuri kuvia saa. Kun intouduin lauantaina saunottelemaan, siirsin pesän ylätasanteen kaiteeseen karvoineen kaikkineen. Eikä kestänyt kauaa, kun Sulo tuli testaamaan olisiko tämä oiva paikka patteripesälle.  

Tellis, huomio, näätkö kun oon komee täällä ja tykkään tästä?

Nää mun karvat on todisteena siitä. 

Mä oon täällä virtaviivaisen näköinen, tykkääks niin?

Sulo tykkää patteripesästään kovin ja lekottelee siinä usein. Harmi vaan, ettei minulla tässä kohdin ollut kunnollista kameraa käsillä. Sulon ilmeet olivat niin mainiot. 

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Pahvilaatikko

Mamma ostoksilla

Kävin ostoksilla. Punatabbytyttöjen onneksi ostos tuli kotiin pahvilaatikossa. Pahvilaatikko oli vallattu noin kolmekymmentä sekuntia sen jälkeen kun se oli nostettu ovesta sisään. 




Ilo oli kuitenkin lyhytikäinen, sillä avasin pahvilaatikon. Siinä meni sitten se hupi, ihan liian aikaisin jos tytöiltä kysytään. Jostain syystä täällä tuntuu erityisesti viehättävän pahvilaatikot jonka sisällä on jotain, kuten nyt edellisellä kerralla se pölynimuri

lauantai 14. lokakuuta 2017

Pikku-Piun kissalassa

Kylässä

Olen viikko sitten kerennyt kylään myös Pikku-Piun kissalaan. Kissalasta löytyi mitä hurmaavampia tapauksia. Erityismaininnan saa 20-vuotta (muistaakseni) tässä kuussa täyttävä Heppu. Heppu on varsin hyväkuntoinen vanha herra. Turkki on kiiltävä ja silkkinen, ei kyllä uskoisi ikäisekseen. Musta samettiturkki päällään herra hurmaa talouden nuorempia neitosia. 


Pikku-Piun kissalan iäkkäin asukas, Heppu-herra, kohta 20-vuotias. 
Hepun oikea nimi on Pikku-Piun Aave Ritari, 20-vuotispäiviään herra viettää 20.11.2017.
Herran kanssa kuvassa taka-alalla Pikku-Piun Esme eli Esme. 


Pikku-Piun Jadesoturi eli Punkero ja Pikku-Piun Quintus eli Tiitus. 

Pikku-Piun Hulda Hirmuinen eli Hulda. 

Varemmalla Pikku-Piun Quintessa eli Tessa, ylhäällä Pikku-Piun Pauliina,
oikealla Pikku-Piun Onneli, Pauliinan emo. 

Pikku-Piun Quintus eli Tiitus. 

Pikku-Piun Quintus eli Tiitus.

Pikku-Piun Hulda Hirmuinen. 

Äiti ja vuoden ikäinen tytär. 
Pikku-Piun Ullastiina ja tytär Pikku-Piun Jääkukka. 



Tuliaishiiret olivat kissalan nuorimmaistan mieleen ja ruokakin oli kuulemma maistunut. Piilosta otettu huiska sai kovaa kyytiä ja aiheutti hurmioituneita hyppyjä ja tuijotusta. Ihania kissoja ihan jokainen.