maanantai 29. elokuuta 2016

Onko oikea sävy?

Lakanassa

Vaihdoin lakanat. Namu tarkasti aluslakanan sävyn.


Sopii mainiosti pinkkitassuun.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kananpalalle

poseerauksia

Millepä sitä mieluummin poseeraisi kuin kananpalalle?





Kameralle poseeraamisesta ei ole merkittävää etua kissalle, mutta kun mukaan ottaa kuivatun kananpalan niin asetelma on jo ihan toinen.

lauantai 27. elokuuta 2016

Rakkautta, rakkautta vaan

Paljon rakkautta

Namu rakastaa. Sulo ja minua, minua ja Suloa ja kun Namu rakastaa Namu tekee sen täysillä. Puskee, pyörii ja kurnuttaa, puree hellästi ja puskee. Puskee niin kovaa, että Sulo ja minä mennään välillä melkein kumoon kun Namu puskee. 





Namu rakastaa aamulla, illalla ja päivällä. Ihan aina. Nyt rakkaudenosoitukseen aamuisin on tullut mukaan uusi piirre, Namu hyppää sylini kautta viereiselle pyykkikorille silloin kun minä olen aamupissillä. Sitä ennen on purtu nilkkoja ja kantapäitä hellästi näykkimällä. Namu rakastaa niin paljon, että Sulo joutuu joskus laittamaan ison tassunsa Namun kaulan ympäri ja puremaan vähän korvasta tai kaulasta. Että vähän rauhoituisi rakkaudentunnustuksissaan. Vaan rakkaus on kyllä molemmin puolinen kaikkiin suuntiin. Rakkaus on ihana asia. Rakastakaa tekin. 

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Uusia asioita

Uusia tapoja

Minä kävin eilen kaupassa. Ostin uuden television. Uuden television myötä harjoittelen uusia tapoja. Enää en katso televisiota sohvalta, sen sijaan istun keinutuolissa. Enää en puhu puhelimessa sohvalla, teen sen jossain muualla. Enää en syö sohvalla, teen sen ruokapöydän vieressä. Ehkä. 

Takaavatko uudet tavat sen, että Namu menettää mielenkiintonsa television päälle hyppimistä kohtaan? Ehkä. Eilen kyllä yritti kun silmä vähän vältti. Ei onnistunut. 

Tänään olen seurannut Namua ja Suloa tarkalla silmällä. Yrittänyt estää kaikki yritykset palvelemalla kaksikkoa erityisen hyvin. 




Olemme siis leikkineet, leikkineet, leikkineet ja siinä sivussa olen nähnyt ensimmäistä kertaa Australian MasterChefin uuden kauden jakson ja viimeisimmän jakson Pemberleyn kartanon viimeisistä vaiheista. Ei hullummin. 

maanantai 22. elokuuta 2016

Apuja

ja apuja

Vaikkei täällä ole kissojen mielestä tänä kesänä lainkaan luututtu lattioita tarpeeksi usein, niin onneksi sentään tiskipöydällä on tapahtunut.

Toinen ottaa makuualustakseen kaikki tiskipöydälle olleet kosteat pyyhkeet.


Toinen käy avuliaasti tarkastamassa vastapyyhityn tiskipöydän tassuillansa. Harmi vaan kun en saanut kuvaa kun Sulo maalaili pintaa.



Jos alimmaista kuvaa katsoo oikein tarkoin, näkee vesipisaroita altaassa ja ruskean juomakupin vieressä. Sulo läiskytteli ja ihan tahallaan vielä.

Seuraavan siivouskerran yhteydessä täytyy varmasti pestä myös lattiat, ihan kissojen mieliksi. Tai muuten vaan läikytellä vettä.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Sunnuntai-iltana

Kolmisin

Suunnitelmat muuttuvat, niinpä mekin olemme nyt Naukulassa kolmisin. Ihan omalla porukalla.


Ainoa ero normaaliin on se, etten oikein muista koska oli normaalia ja se, että telkkari on rikki. Ei sitten mokoma kestänyt sitä, että pieni neitokainen hyppää sen päälle vähintään kolme kertaa illassa. Uuden ostan sitten kun tuntuu siltä. Aika pian ehkä kuitenkin.

lauantai 20. elokuuta 2016

Hupsista

Toiveita

En tiedä mitä tapahtu. Mä mietin kaikessa rauhassa mun tyttöystävää Namua ja sitten seuraavaksi mä huomasin, että oon autossa ja sitten me tultiin perille ja sitten mä tajusin missä oon. Mä mä pöyristyin ja Ilona reipastu. Autos ei tykänny mut kun me tultiin tähän Naukulan eteiseen, niin sit se työnsi heti nenänsä esiin.

 




Sitten me tervehdittiin talon asukkaita. Ilona ihan hiljaa ja mä silleen kun ujomies. Sanoin tsähhhh. Saatiin sit kyyti meidän huoneeseen ja Ilona tuli ulos kopasta ja tutki joka paikan. Mä sanoin tsähhhh. Ja nyt me ollaan sitten täällä ja Iltsu hoiti sit ne tervehdykset Analle. Että saa sitten pian tulla hakee meidät täältä.

Kuuletko Ana, kuuletko?
Kiva kun lähetit lelut mukaan meille.
Tuu pian terveeks, tosi pian.

Terves,
sano Zetor ja rohkea tyttö Ilona