sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Fanitusta

Louis Armstrong ja Ella Fiztgerald

Kun CD-soittimesta tulvii musiikkia, sunnuntai-illan hämyistä musiikkia, on Sulo-poika onnellinen. 




Ja kun Sulo on onnellinen, ovat kaikki perheen tytöt onnellisia. 


lauantai 21. lokakuuta 2017

Namu-mamma sanoi

ja Sulon tilanne


Namu-mamma sano, että mä saan istua nyt tässä.
En tiiä miks, mutta mulla oli kyllä pari päivää omituinen olo.
Mä unohdin ihan leikkiiki. 


Että se jaksaa. Mä oon jo ihan unohtanut kaiken. 

Entä Sulon idiopaattinen kystiitti? Muutaman päivän Sulo nautti kipulääkettä ja ravintolisä  (Cystaid Plus) kuuluu nyt ruokavalioon. Vaiva meni ohi nopeasti, sillä huomasimme Namun kanssa tilanteen nopeasti ja Sulo sai asianmukaista hoitoa. Sulosta otettiin kokeita ja jäljestäpäin on tullut tekstarilla tieto, ettei Sulon pissanäytteessä ole bakteerikasvua. 

Nyt tarkkaillaan tilannetta, mutta ilman stressiä. Mikäli kissalla on pissavaivoja, tulee kissa kiikuttaa eläinlääkäriin saamaan hoitoa. Mikäli kissa pissaa muualle kuin hiekkalaatikkoonsa, kannattaa silloinkin miettiä missä syy. Onko hiekkis likainen?  Onko taloudessa tarpeeksi hiekkiksiä kissojen lukumäärä huomioonottaen? 

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Haastattelu

Mitä tapahtui, Sulo Naukula?

Mamma: Haluatko kertoa, mitä on tapahtunut, Sulo Naukula?

Sulo: En. 

Mamma: Mitä yöllä tapahtui?

Sulo: Sä nukuit. Me muut ei. 

Mamma: Miksiköhän niin? 

Sulo: Namu nyt on sellainen hössö kissaemo. 

Mamma: Haluatko tarkentaa? 

Sulo: En.

Mamma: Namu? 

Namu: Niin, Sulo ravas ja ravas ja ravas ja mä tiesin, ettei kaikki oo hyvin ja tulin kertomaan sitä sulle tossa kahden maissa. Oliko niin mamma? 

Mamma: Oli. 

Namu: Mutta sä et tajunnut, yritit vaan jutella mukavia ja ottaa mua kainaloon. Mut ei auttanut, mä oon sinnikäs ja saan kerrottua asioita. Silloin kun on tarvis ja mulla ON aika usein sanottavaa ja yleensä se liittyy palvelun laatuun ja siihen, että ruokakippo... No, niin mut Sulo vaan kävi vessassa ja tiputti pari tippaa ja peitteili, mutta ei tullut kunnolla pissaa. 

Sulo: No niin. Oliko pakko? 

Namu: Vihdoin sä mamma nousit ylös tossa puol kuuden pintaan ja sitten säkin sen tajusit. Vihdoin! Sulolla oli pissaongelmia. Sen naamasta näki että se huomas sun tajuavan. 

Sulo: Onko pakko?

Mamma: Sulo jatkatko itse? 



Sulo: Päädyin koppaan ja sit me lähdettiin ja me mentiin siihen paikkaan missä oon ollut ennenkin. Namu, kerronko MÄ mitä sä siellä viimeks touhusit? 

Namu: No niin, pysyhän nyt asiassa. 

Sulo: No mamma puhu siellä sitte kaikki. I-h-a-n kaikki. Kuinka naapurissa on porattu ja kuinka se pesi saunan ja joutu siirtää meidän pedit ja sitten se kerto, että Noomi on nyt aikuinen. Sitä tätiäkin siellä jo vähän nauratti kun meiän mamma puhu. Mua vähän hävetti. Sitten se jätti mut sinne! Siis jätti. Mamma, miten sä voit tehdä niin? *niisk* 

Mamma: Sulla oli Sulo maailman paras hoito ja sait apua sun vaivoihin. Etkö? 

Sulo: Voi olla. Mutta mä en päässyt tutustumaan siihen paikkaan vaikka kuinka koputtelin mun yksiön ovea? Eikö kaikki ihmiset tiedä mitä koputtaminen tarkoittaa, mamma? 

Mamma: Kyllä ymmärtää, muttei aina voi avata ovea. Mikä sulla oli Sulo?

Sulo: Aivan loistavat arvot! Painoa vaivaiset 6.2 kiloa, oon laihtunut 300 grammaa. 

Mamma: Entä muut? Sulo? 

Sulo: Mulla on idiopaattinen kystiitti. Piste. 

Mamma: Mistä sen sait? Hermostuttiko Noomin ensimmäinen juoksu? Vai lauantainen saunominen? Tai onko sulla tylsää? Mitä mä voin tehdä Sulo? Voi mamman mussukkaa....

Sulo: En kommentoi. Älääää *ravistelee kuvitteellista vettä korvistaan pusujen jälkeen* 

Noomi: Mamma, mikä on juoksu? Onko se joku leikki? 

tiistai 17. lokakuuta 2017

Oma pesä

Telliksen tekemä

Yksi Sulon lempipaikoista on oman syntymäkodin rakkaan Telliksen tuunaama patteripesä. Yleensä pesä roikkuu saunan orrella, eikä siitä juuri kuvia saa. Kun intouduin lauantaina saunottelemaan, siirsin pesän ylätasanteen kaiteeseen karvoineen kaikkineen. Eikä kestänyt kauaa, kun Sulo tuli testaamaan olisiko tämä oiva paikka patteripesälle.  

Tellis, huomio, näätkö kun oon komee täällä ja tykkään tästä?

Nää mun karvat on todisteena siitä. 

Mä oon täällä virtaviivaisen näköinen, tykkääks niin?

Sulo tykkää patteripesästään kovin ja lekottelee siinä usein. Harmi vaan, ettei minulla tässä kohdin ollut kunnollista kameraa käsillä. Sulon ilmeet olivat niin mainiot. 

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Pahvilaatikko

Mamma ostoksilla

Kävin ostoksilla. Punatabbytyttöjen onneksi ostos tuli kotiin pahvilaatikossa. Pahvilaatikko oli vallattu noin kolmekymmentä sekuntia sen jälkeen kun se oli nostettu ovesta sisään. 




Ilo oli kuitenkin lyhytikäinen, sillä avasin pahvilaatikon. Siinä meni sitten se hupi, ihan liian aikaisin jos tytöiltä kysytään. Jostain syystä täällä tuntuu erityisesti viehättävän pahvilaatikot jonka sisällä on jotain, kuten nyt edellisellä kerralla se pölynimuri

lauantai 14. lokakuuta 2017

Pikku-Piun kissalassa

Kylässä

Olen viikko sitten kerennyt kylään myös Pikku-Piun kissalaan. Kissalasta löytyi mitä hurmaavampia tapauksia. Erityismaininnan saa 20-vuotta (muistaakseni) tässä kuussa täyttävä Heppu. Heppu on varsin hyväkuntoinen vanha herra. Turkki on kiiltävä ja silkkinen, ei kyllä uskoisi ikäisekseen. Musta samettiturkki päällään herra hurmaa talouden nuorempia neitosia. 


Pikku-Piun kissalan iäkkäin asukas, Heppu-herra, kohta 20-vuotias. 
Hepun oikea nimi on Pikku-Piun Aave Ritari, 20-vuotispäiviään herra viettää 20.11.2017.
Herran kanssa kuvassa taka-alalla Pikku-Piun Esme eli Esme. 


Pikku-Piun Jadesoturi eli Punkero ja Pikku-Piun Quintus eli Tiitus. 

Pikku-Piun Hulda Hirmuinen eli Hulda. 

Varemmalla Pikku-Piun Quintessa eli Tessa, ylhäällä Pikku-Piun Pauliina,
oikealla Pikku-Piun Onneli, Pauliinan emo. 

Pikku-Piun Quintus eli Tiitus. 

Pikku-Piun Quintus eli Tiitus.

Pikku-Piun Hulda Hirmuinen. 

Äiti ja vuoden ikäinen tytär. 
Pikku-Piun Ullastiina ja tytär Pikku-Piun Jääkukka. 



Tuliaishiiret olivat kissalan nuorimmaistan mieleen ja ruokakin oli kuulemma maistunut. Piilosta otettu huiska sai kovaa kyytiä ja aiheutti hurmioituneita hyppyjä ja tuijotusta. Ihania kissoja ihan jokainen. 

torstai 12. lokakuuta 2017

Normipäivä toisilla

Etäpäivä toisilla

Pidin viikolla etätyöpäivän. 

Naukulan kissoilla päivä tuntui kulkevan tutuilla raiteilla. Kun kello lähenteli normaalia työhönlähtöaikaani marssivat Sulo ja Namu lähes peräkanaa (tai pitäisikö sanoa peräkissaa?) yläkertaan päiväunille. Noomi toimi myös yhtä rutiininomaisesti. Käveli rauhassa määrätietoisin askelin kohti eteisen liukuovikaappia, avasi liukuoven tassullaan juuri sen verran että mahtui sisään. Kiipesi hattuhyllylle tiputtaen matkalla liinoja ja hanskoja. Hetken kuluttua alkoi kaapista kuulua kulkusen iloinen kilkatus, piilossa ollut sulkalelu oli löytynyt. Tämä oli selvästi ihan tavallinen päivä Noomille. 


Noomi häiriköi hetken vieressäni. Puolilta päivin Sulo kapusi alas ja istuskeli hetken kissanpesässä kunnes palasi takaisin yläkertaan nukkumaan. 


Noomi siirtyi normaalille unipaikalle, eikä Namua päivän aikana näkynyt. 


Sellainen työpäivä meillä.