lauantai 19. elokuuta 2017

Pojat

Naukulassa

Sanomattakin on selvää, että sopimus siitä, voiko Bono liikkua koko asunnossa, solmitaan poikien kesken. Ennen kuin tilanne oli selvillä, olin vähän miettinyt josko se olisi Namu joka täällä pistäisi Bonon koville, vaan toisin kävi. Niin kuin aina kissojen ajatuksia etukäteen miettiessäni.

Täti hyvä, lakkaisitteko nyt sohimasta tuolla laitteella ja
päästäisitte minut selvittämään tätä asiaa?

Ihan kuin kissojen kiipeilupuu, mutta pieni. 

Kuka näin pieneen nyt mahtuu?

Se korvalla sohottaja pojanrääpäle on nyt tuolla oven takana, eikö?

Näin rauhassa lötkötellen, yritän näyttää, että tulin rauhanomaisin aikein.
Korvalla näytän missä se jäbä nyt on.  

Vierailija on saanut Sulon oivaltamaan korkean, vähän aikaa sitten hankitun, kiipeilypuun hienot ominaisuudet. Kiipeilypuun avulla pääsee kirjahyllyn ylätasolle ja sinne eivät vanhat äijät todellakaan Sulon mielestä pääse. 

Ja tää on ainakin mun.
Tänne ei mitkään vanhukset tuu.  

Vaan pakkoko sun on taas...

...sohottaa sillä laitteella?

Missään saa olla rauhassa...

...paitsi saunassa.
Eikä aina sielläkään. 

Tänään on tullut suhinoita, murinoita ja pientä osumaakin on tullut. Sulon tassuun. Sen jälkeen leikkasin vieraan kynnet, Sulon kynnet olin leikannut jo torstaina ja sitten vielä Namun ja Noomin kynnet saivat huollon. Vaikein hoidettava oli Noomi. Ihan itse "kasvattamani", vaan kyllä sekin sitten onnistui kun oli iltapäiväunien aika. 


Bono on rauhallinen, utelias, kova puskemaan, antaa hoitaa kyntensä ja harjata turkkiaan ongelmitta. Leppoisa seitsenvuotias. Komeakin kuin mikä. Vessa-asiat hoituvat esimerkillisesti. 

Kaikkia muitakin olen muistanut kehua ja helliä yllin kyllin. Kun Bono on kaksiossaan, on Naukulan meno normaalia. Kaikki käyttäytyvät ihan niin kuin ennenkin, mitä nyt Sulo välillä korviaan Bonon kaksion suuntaan kääntelee. 

perjantai 18. elokuuta 2017

Bono

Hoitokissa

Eilen meille muutti hoitoon Bono, ruskeatabby eurooppalainen (EUR n 22), Pinkkitassun Brunetto. Vaikka Naukulassa onkin mahdollista majailla omassa huoneessaan, oli ajatuksena katsoa miten Bono sopeutuisi asustelemaan Sulon, Namun ja Noomin kanssa samoissa tiloissa. 

Anteeksi täti, kerrotko vielä oliko tämä nyt se Noomi?

Ja lattialla on Sulo, eikö niin, täti?

Ihan kiva parvekkeellinen yksiö, mutta..

tämän oven takaa löytyvät ne uudet ystävät. 

Ennen kun lähdin Bonoa hakemaan, kerroin kaikille mitä tulee tapahtumaan. Että meille tulisi Ruska-mummun veli hoitoon. Naukulan asukit eivät höpöttelylleni korvaansa lotkauttaneet, Bono sen sijaan kuunteli tarkasti koko automatkan ajan. Ihan varmasti kuunteli. 

Noomi oli uteliain, Namu joutui pinkasemaan varoiksi sohvan alle kurkistelemaan ja Sulo murisi. Onhan se nyt sentään aika ihme homma, että tuollainen 7-vuotias vanhempi sukulaisherra niin vaan ryhtyi paikkoja tutkimaan. 

Ai niillä on tällainen konttori. 

Täällä se täti kuorsas yöllä ja jätti näköjään aamulla petaamatta kun lähti käväisemään asioillaan. 

Namu-mamma, se on ihan kiltti setä. Mä tiiän sen jo, sanoo Noomi. 

Ai likat tulee.

Menenkin sanomaan nenäpäivää. 

Tervepä teille likat!

Ai ei vai. 

Oli vähän tiukkis toi iso punanen.
Mun siskon tyttären tytär. 

Ja nuoriherra menee ohi vaan,
turha siinä on pörhistellä ja murrailla. 

Rohkeesti nyt. 





Tätä täytyy nyt vähän miettiä. 
Sulolla oli nähtävillä pientä pörröhäntää kun keskustelivat asioistaan hetki sitten ylätasanteella. Bonolla olisi kova kiire päästä tutustumaan uusiin kavereihinsa, minä vähän toppuuttelen välillä. Yritän sillä tavalla hallitusti saada tutustumisen hoidettua. Katsotaan kuinka käy. 

torstai 17. elokuuta 2017

Puluraportti

Sydänystävälleni Friedelle

Sulo Naukula: "Kerron tän ite. Jotta tulee varmasti oikein. Siis kun mä mietin miksi mummulassa lotrataan vedellä ja hajotetaan ikkunoita, niin silloin mä näin ne. Pulut. Näettekö? Siellä ne on syömässä jyviä. Se on linnunruokaa. 


Lähetin mamman päähän signaaleja ja se tajus. Mun on heti päästävä ulos tutkimusta tekemään ja sitten me lähdettiin. Mamma laitto mulle sen haarniskan ja narun päähän, jottei se eksyis. Huomasin heti ettei mulle oltu jätetty jyviä, mutten ollu siitä pahoillani. En syö linnunruokaa. 




Katselin rohkeana ja komeana kissana ympärilleni, tunsin ruohon kosteuden tassuissani. Kävin kuivattelemassa tassut ihanassa mullassa, se oli lämmintä ja tuntui kivalta polkuanturoiden välissä. Ja sitten mä kuulin! Ne kikerteli mulle katolta. PULUT. En katsonut asialliseksi toiminnaksi, mutten päässyt antamaan salamatassusta. 



Annoin niitten sit kikerrellä rauhassa kun en muuta voinut

Sit mä kävin katsomassa sen sadevesikaivon, ettei vaan olis ollut täynnä pulun sulkia kun ei rankkasateella vetänyt. Rännin pielessä roikkuvalla harjalla, oli takuuvarmasti lakastu pois pulun pipanoita. Ne pipanoi minne vaan, ei käytä hiekkistä niin kuin isot kissat. En kyl tiiä pissaako ne kans. Ehkä Friede tietää? 




Kävin sit vielä tsekkaa tuliko se ikkuna puhtaaksi ulkopuoleltaki. Pistin siihen laatumerkin. " 

Sulon sanelusta kirjasi Mamma Naukula. 

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Nukkumisjärjestelyistä

Mummulassa

Meillä on mummulassa oma huone, minun entiseni. Niiltä ajoilta kyllä hieman muuttunut, mutta kirjoituspöytä on jäljellä. Lisäksi huoneessa on sänky, sellainen noin 80 senttiä leveä jossa on vuodevaatelaatikko alla. Vähän liian lyhyt ja vähän liian kapea. Ainakin meille neljälle. Satunnaisesti myös muut nukkumapaikat kelpaavat. Namu ja Noomi kilpailevat olohuoneen nojatuoleista ja Sulo hakeutuu vaatehuoneeseen, räsymattorullien päälle omaan rauhaansa. Sulolle kelpaa myös kirjoituspöytä. 

Noomi nojatuolissa. 




Huom! Namu nukkuu kissanpesässä! 

 









Noomi haluaisi nukkua ihan liki Namua, se onnistuu satunnaisesti. Namu murisee varmuudeksi, että tietää likka kuka edelleen on perheen kuningatar. 

tiistai 15. elokuuta 2017

Ikkunanpesua

ja muita puuhia

Nyt on ollut jännää. Ihan todella jännää. 









Mikään ei ole niin kivaa kuin yhdessä touhuaminen. Huolimatta siitä, että ikkunanpesuun käytettiin myös vettä, aputassuja on tarjolla tarpeeksi.