maanantai 21. toukokuuta 2018

Hätäisimmät ensin

ja sitten tulee Sulo

Sulo ei hötkyile. Sulo tarkkailee, harkitsee ja miettii vielä hetken. Ollakseen varma asioista. Niin kävi myös kaksoisvaltaistuimen kanssa. Sen Sulo korkkasi vasta tänä aamuna. Namu ratsasti karhulla ja kyllä tuossa ensimmäisessä kuvassa Noomikin on. 


Illalla tuplavaltaistuin on kelvannut Noomille. 


Jonkinlaista kolmikantaneuvottelua tarhassa käytiin. Minä tunsin itseni hetkittäin touhua tarkkaillessani ulopuoliseksi. 


Vaan kun kissoilla oli iltapalan aika, livahdin tarhaan ottamaan muutaman kuvan kaksoisvaltaistuimesta. Yksi syy miksi siihen ystävieni pihalla ihastuin oli sen jykevyys ja paino. Tuota ei saa kissat kumoon. Ei sitten millään. Tuskin minäkään saan sitä siirrettyä. 




On se vaan komea, kyllä meidän nyt kelpaa. 

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Mamman syntymäpäivälahja

Ulkotarhaan

Minulla oli jo aikaa sitten syntymäpäivä ja tänään sain syntymäpäivälahjani, kotiinkuljetuksella. Ja voisiko sanoa, että asennettuna? 

Siis mikä TOI on?
Otan selvää. 

Kokeilen eka varovasti vähän tassulla. 

Ei oo pelottava. 

On ehkä VALTAISTUIN!

Ei kun näitä on kaksi! 

Namu-mama, näitä on kaksi näitä valtaistuimia.

No niin, menetkös siitä sitten?

Ai miten niin SUN synttärilahja?

Luulen kuitenkin, että olis meidän. 

Ja parhaassa tapauksessa MUN.
Kukapa kunnon kissatäti sitä ei itsellensä kunnon koivupölliä haluaisi? 

Kiitos syntymäpäivälahjasta S, M & A! Tämä tuli selvästi tarpeeseen ja otettiin omaksi noin minuutti sen jälkeen kun se oli kuljetettu kottikärryillä läpi Naukulan residenssin ja asennettu ulkotarhaan. 

lauantai 19. toukokuuta 2018

Karhu

Tarhassa

Naukulan vuosikausia uusimista odottanut tarha on saanut uuden asukin, karhun. Törmäsin otukseen Hong Kong Gardenin myymälässä ja vaikka hetken pähkäilin possun, apinan ja karhun välillä, päädyin karhuun. 

Karhu korvasi lahonneen saunanpenkin. Aluksi epäilin, että tuli huti ostos mutta sitten tulivat helteet. Mikä onkaan sen mukavampaa kuin lämmitellä helteellä takamustaan tai vaikka koko kroppaansa mustan karhun selässä? 

Epäröintiä karhun suhteen



Ensimmäinen rohkelikko, joka otti karhun omakseen oli Noomi. 

Seuraava rohkea oli Sulo. 

Mahtuu karhun selkään ainakin kaksi pyllyä. 

Vaan välillä karhun kyytiin mahtuu vain yksi, kuvassa Noomi.


Karhun kyydissä Sulo ja Namu. 

 Onneksi karhu kelpaa kaikille. Vielä ei kuitenkaan ole nähty sellaista ihmettä, että karhun kyydissä olisi ollut kaikki kolme pientä pyllyä, niin kuin mielessäni kaavailin. 


maanantai 14. toukokuuta 2018

Elämää ja elämyksiä -blogin Béla 10!

Syntymäpäivät - osa2 

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, syntymäpäiväjuhlat eivät jääneet yhteen. Kun Tassulinnan Pepsi oli juhlittu, siirryimme kissabloggareiden kanssa seuraavaan osoitteeseen. 

Seuraavana onnitteluja ropisi Elämää ja Elämyksiä -blogin komealle Bélalle. Totuttuun tapaan Béla lähetti onnitteluja vastaanottamaan Gebsun ja hoiti itse tärkeämpiä tehtäviä ulkotarhassa tai kissamaisissa paikoissa, johon ihmisiä ei tarvittu. 


Gebsu kysyy: "Haluaisitko lähikuvan, kenties?"

Ruusujen vieressä saattaisin näyttää hyvältä.

Ehkä vielä yksi poseeraus rouvalle?

Sankari Béla ja Jesse tulivat tarhasta katsomaan mistä kamala kälätys johtuu. 


Parhaat jalat löytyivät Hupsuttamon edustajalta Sandralta. 

Jalat olivat niin hyvät, että Gebsu kiipesi niiden päälle useamman kerran ja
Jessekin tuli moista ihmettelemään
.

Tällaista kissabloggareiden tapaamisessa on,
asialla Marraskuun murusten ihmisen sekä Sandra


Ei Béla vaan NIPSU kävi kääntymässä ja totesi touhun aivan liian villiksi. 



Ennen vieraiden poistumista Jesse ja Gebsu esittelivät vielä maailman hienointa kiipeilyseinää. Nipsu oli sitä mieltä, ettei osallistu näihin juhliin ja vietti vierailuajan omissa oloissaan. 

Mainittujen ja jo aiemmin linkitettyjen osallistujien lisäksi paikalla olivat myös Sinisten kissojen tarinoita -blogin sekä Rokkimimmien edustaja

Onnea vielä kerran Bélalle ja kiitos kestityksestä emännille ja kaikille seurasta! 

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Tassulinnan Pepsi 10!

Syntymäpäiväjuhlilla

Mikä onkaan parempi tapa viettää ylimääräistä vapaapäivää kun vierailla kissojen syntymäpäivillä! Siispä lähdimme Tarun ja Anan kanssa kohti Tamperetta, sillä jo hyvissä ajoin olimme saaneet kutsut Pepsin ja Bélan 10-vuotissyntymäpäiväjuhlille. 

Käväiskäämme nyt ensin Pepsin juhlissa. 


Jösses, mistä näitä kissatätejä oikein tuli,
hämmästelee Pepsin kämppis Max tyttöystävältään saamasta teltasta. 


Syntymäpäiväsankaritar suostui kuvattavaksi. 



Kelloa soittamalla sai namin.


Juhlien tiimellyksessä rusettikin vaihtoi paikkaa. 






Max miettii miksi laittaisi pallon maaliin kun nameja tuli muutenkin. 


Kodista löytyi  paljon kissakoristeita,
tässä suosikkini. 


Erinomaisen hienot juhlat! 
Kiitos Tassulinnaan kutsusta ja kiitos kaikille läsnäolijoille. 
Oli erinomaisen mukavaa. 

Seuraavaan juhlapaikkaan palaamme ensi kerralla. 

torstai 10. toukokuuta 2018

Liput liehuivat Euroopalle

Keskustelu Eurooppalaisuudesta

Liput liehuivat eilen Eurooppa-päivän kunniaksi ja voin vaikka vannoa, että Naukulassa on asiasta keskusteltu. 



Noomi: Tiesittekö te? Liput liehu meille?

Namu: Muruseni, mitä nyt oikein tarkoitat?

Noomi: Oli eurooppalaispäivä! Mä olen eurooppalainen. 

Namu: Niin, olet kyllä eurooppalainen. Suomen kansalliskissa ja sinulla on syntymätodistus* siitä, mutta rakas, eivät ne liput silti meille liehuneet. 

Sulo: Vaan ei voi olla varma (iskee silmää Namulle)

Namu: Niin, toisaalta. Me ollaan Pinkkitassuja, Pinkkitassut on kansalliskissoja Suomessa, Suomi on Euroopassa ja Naukula on Suomessa ja me ollaan Naukulan Eurooppalaisia Pinkkitassuja Euroopassa. 

Noomi: Eli liput liehu meille, just meille! 

Sulo: Niin, ja meidän esi-isille Suomen ja tämän maanosan alkuperäiskissoille eli maatiaisille. Niistä tämä meidän eurooppalaisrotu on saanut alkunsa ja on ollut yksi ensimmäisistä rekisteröidyistä kissaroduista. 

Namu: Ja me ollaan ylpeitä meidän taustasta! 

Noomi: Joo, joo, tiedetään. Täällä Naukulassakin on asunut niitä maatiaisia. Ainakin Naukulan Helmi ja Wilma. Mä oon nähny niitten kuvat seinällä. 

Namu: Niin lapseni, kuuntele nyt. Kyllä ne huiskat vielä hetken odottaa. Euroopan suurin rotukissaharrastuksen kattojärjestö Fédération Internationale Féline (FIFé) hyväksyi eurooppalaisen omaksi rodukseen vuonna 1949, ja eurooppalainen on näin yksi vanhimmista tunnustetuista kissaroduista. 

Sulo: Ja valitettavasti voidaan sanoa, että kaikki eivät osaa meitä arvostaa kun me näytetään niin tutuilta.

Noomi: Ja mikä vika siinä nyt sitten on? Eiks se ole just hyvä? 

Sulo: On! Se on just hyvä. Meissä ei ole mitään liikaa (Sulo katsoo vaivihkaa Namun vyötärönsuetua) eikä mitään liian vähän. Me näytetään kissoilta. Sellaisilta kissoilta kun tätä Euroopan kolkkaa on asustanut vuosikausia. 

Noomi: Ja mä tiedän, että meillä on kavereita myös muista maailmankolkista. Erilaisia kissoja. Näytelmissä oon tavannu ja oon ollut kuvauksissakin yhden abessiinialaisen kanssa. Ja sitten meillä on kavereissa niitä maatiaisia. Ja meidän mamma rakastaa niitä kaikkia. 

Namu: Mäkin rakastan! Ja teitä kans. 



* Syntymätodistus eli Suomen Kissaliiton myöntämä rekisterikirja, josta selviää rotu, väri, syntymäaika, vanhemmat ja isovanhemmat neljässä polvessa, rokotukset yms.