tiistai 24. tammikuuta 2017

Syntymäpäiväsankari

Kolme vuotta

Ruskeatäplikäs Pinkkitassun Gilles (EUR n 24) juhlii tänään syntymäpäiviään. Syntymäpäivänään hän on ilmoittanut nauttivansa aamiaiseksi kuivattua kanaa, välipalaksi herkkutikkuja ja illallisella jälleen kuivattua kanaa. Syntymäpäivälahjakseen hän haluaisi ulkoilua kaikkien koiraystäviensä kera sekä kunnon möyhyt Puolu-tätiltä. Lisäksi hän toivoo saavansa hiiren ulkotarhastaan, raikasta vettä sekä hieman pusuja. Mutta vain hieman, etteivät korvat kastu. Erityistoiveenaan Sulo on ilmoittanut, ettei mamma enää koskaan esittäisi laulua: "Ootkos nähnyt tään massuni ruskeatäplikkään" 



Sulo Gilles Vallunpoika Naukula - kolme vuotta, eikä suotta! 

Onnittelut lähtevät myös Sipi-siskolle Mesilään sekä Kapsu-veljelle! 
Mesi-mammalle pusu poskelle ja Tellikselle myös hyvästä hoidosta. 

maanantai 23. tammikuuta 2017

Ihme ja kumma

sunnuntai-ilta

Sunnuntai-iltaisin Naukulassa on Pinkkitassun N-pentueen viikkokuvaukset. Niin myös eilen kun kymmenen viikkoa tuli täyteen. Hieman ihmettelin miksi kasvattajalla kesti niin kauan tulla sisälle ja kun hän tuli sisälle, oli ihmetys ja kummastus vielä suurempaa. 

Pekka, Nacho ja Lulu näyttävät mitä outoa meillä tapahtui. 

Vasemmalla ylhäällä Pekka, oikealla Lulu,
Nacho alemmalla. 

No niin, no niin,
antakaas kun Sulo-setä näyttää nyt mallia. 

Voi ottaa ihan rennosti näin. 

Tai näin. Näinkin voi olla. Rennosti vaan. 
Namu-mamma näyttää, näin on myös hyvä,
vaikka tunnustaakin Sulon paremmuuden tässä asiassa.

Ei tarvitse olla yhtään valppaana. 

Pekka, Nacho ja Lulu:
"Mitä silloin pitää pienten kissanpoikasten tehdä kun koko muu perhe on mennyt sekaisin?
Eii tiietä. "
Jösses, tätä ei Nala usko kun herää, tuumaa Noomi. 
Puolu-tätin paras ystävä, Riku-setä, oli tullut kylään!


Mä ainakin juksaan Nalalle, että mä ajoin sen pois näin!

Namu poistui jossain kohdin yläkertaan ja jätti pentunsa Riku-sedän kanssa samaan kerrokseen. Nala ei päässyt todistamaan Riku-sedän vierailua lainkaan, eikä uskonut herättyään sisarustensa kertomusta mustasta karvaisesta nelijalkaisesta sinisissä housuissa lainkaan. Sulon mielestä Riku-setä on hyvä jätkä, vaikkei Sulon pettymykseksi kissoja jahtaakaan, eikä myöskään möyhää. 

Koska Nala katsoi parhaimmaksi olla kauneusunilla, voi Nalan kuvia katsoa täältä tai täältä


sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tätä nyt ei kukaan usko

Kerron silti

Perjantaina meillä oli jännittävä ilta. Pinkkitassun N-pentueella oli ensimmäinen rokotus ja kaikki saivat niskaansa tunnistesirut. 

Vaikka kuljetuskopat (omat ja Ännien omat) ovat koko ajan esillä, tarvitsi niitä hieman viritellä. Pohjalle laitoin paksun peitteen lämmittämään pentuja ihka ensimmäisellä automatkalla ja lisäksi kiinnitin kuljetuskoppiin ovet. Ne ovat turvallisuussyistä irti ettei kuvaan vaan päädy koppaan jumiin kun olen poissa kotoa. 


Edellämainittuja toimenpiteitä suorittaessani, Namu meni makaamaan sfinksinä toiseen koppaan. Oli siellä rauhassa hetken, pennut ihmettelivät tätä ja pyörivät kopan ulkopuolella. Hetken kuluttua Namu nousi ja käveli kylpyhuoneessa olevaan vessaan, pissasi, peitteli ja tuli pois. Seuraavaksi sinne meni kaksi pentua tekemään samaa hommaa, kaksi meni makuuhuoneen vessaan ja yksi työhuoneen vessaan. Kun tämä homma oli hoidettu, Namu kurnutteli ja kolme pentua meni kuljetuskoppaan. Minulla oli helppo homma, nostin sinne loput kaksi ja suljin oven perässä. Namu pyöri toisen kopan edessä ja hieman pyllystä kun tuuppasin, oli Namu boksissa. Toimenpide johon olin varannut ainakin puoli tuntia aikaa, oli hoidettu viidessä minuutissa ja tähän sisältyi pissatauko. 

Uskomaton juttu, mutta niin siinä kävi. Vieläkin ihmettelen. 

Nathan eli Nacho

Eläinlääkäriasemalla tapasimme Pinkkitassun M-pentueen, heidän sijoitusmammansa sekä Pinkkitassun kasvattajan. Bonuksena paikalla oli myös Errun eurooppalaiskasvattaja kahden eurooppalaisen kanssa. Paikalla oli siis yhteensä 13 eurooppalaista. Olikohan ennätys siinä paikassa?


Automatkat sujuivat hyvin, muutama pieni naukuminen tuli. Lääkärissä meni myös hyvin. Vain Nanette eli Lulu ja Noomi ilmaisivat vastalauseen sirun laittamiselle niskaan. Pennut punnittiin ja lääkärin vaaka näytti vähemmän kuin keittiövaaka kotona. Enkä ihmettele, kotona hyöritään ja pyöritään ja oikeaa lukua on vaikea saada. Lääkärissä puntarilla oltiin rauhallisesti. Namu oli mukana ja hänen painokseen saatiin 5,01 kg. Tuhti mamma vaikka viiden lapsen emo onkin. Ennen hääyötä painoa oli 5,4 kg kotona mitattuna. 


Kotiuduttuamme Sulo vastaanotti meidät hienosti ja kaikki oli kuten ennen. 

åä (kirjoitti Noomi)

Tänään oli myös varsin hauskoja hetkiä (videot alla) kun Namu päätti nauttia maisemista kirjaston näköalatornista ja ehkä ottaa pienet tirsatkin. 






Noomi ei tähän sessioon kerennyt ja löytyi sittemmin sängyn alla olevasta kissanpesästä makoisilta torkuilta. 

torstai 19. tammikuuta 2017

Lisää punanuttuja

sekä isoisosetä

Minä kävin kylässä Sulon ja Namun isoisosedän ja hänen perheensä luona. Pidemmän aikaa Naukulan Kerho -blogia seuranneet saattavat muistaa isovaari Mikin? Siis Silkkiturkin Menevän Machon.  Tänään tapasin hänen veljensä, Silkkiturkin Mahtavan Mikaelin eli Nappulan. 

Ruskeatabby Silkkiturkin Mahtava Mikael. 
Ai kerro vielä kuinka mun velikin on sulle poseerannut. 

Kissat olivat ihanan seurallisia ja leikkisiä. Toki kauneusunet tuli ottaa silloin kun oli niiden aika, eikä vieraan käynti häirinnyt tässä tärkeässä puuhassa perheen 16-vuotiasta senioria Silkkiturkin Heikunkeikun -kissaa eli Kukkaa. 

Tässä Kukka nukkuu yhdessä talouden pienen punanutun kanssa. 

Punatiikeri Silkkiturkin Jimi Hendrix eli Pirkka näytti miten leijonat lepäilevät ja lähtiessäni yritti selvästi omia kassini. Oli selvästi Pirkan kokoa. 


Ja sitten, sitten siellä oli niitä Silkkiturkin punanuttuja. Enpä mene nyt yhtään sanomaan kuka on kuka (!), sillä vaikka omani tunnenkin, niin toisia näemmä en. 

Höh. Mähän oon mä enkä kukaan muu. 

Ai siis tää oli se täti ku tykkäs täplämassuista?










Pikkuisten emosta, Silkkiturkin Pihlajanmarjasta eli Pimusta en saanut tämän parempaa kuvaa kun siinä kävi sitten niin, että Pimu tuli syliini. En pistänyt pahakseni. 

Silkkiturkin kasvattajan kotisivut löytyvät täältä ja siellä pääsee ihailemaan käsittämättömän upeita Inkeri Siltalan ottamia kuvia tästä punanuttupentueesta. Tuollaisista kuvista minä voin vain haaveilla. Huoh. Sieltä löytyvät myös yhteystiedot, sillä näistä punanutuista kaksi on vielä vapaana. Olisi vissiin pitänyt varoittaa jo heti! 

maanantai 16. tammikuuta 2017

Haukotus

tarttuu

Tai mitä isot edellä sitä pienet perässä? 









Ja nyt alkoi kyllä väsyttämään minuakin. Tulee aikainen ilta, jos Naukulan Kerhon muut jäsenet sellaisen sallivat. Muut nukkuvat nimittäin nyt, kun minä tätä naputtelen. 

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Viikonlopun kuviot

Naukulassa ja Porvoossa

Mummulassa on käynyt hassusti. Mummu on murtanut jalkansa ja siinä on kipsi seuraavat kuusi viikkoa. Siispä aikataulut hiukan muuttuivat ja kotiviikonlopusta osa sujui mummua siis äitiäni hoidellen. 





Ja koska Namu hoitaa pentunsa (tänään 9 viikkoa) esimerkillisesti, niin minä ehdin hoitamaan hieman kotiakin. Jostain syystä tänne kertyy ajoittain lattioille kissanhiekkaa. 








Siivous on rankkaa hommaa, se on selvästi nähtävillä yllä olevista kuvista. Siivouksen jälkeen on hyvä ottaa pienet torkut (paitsi minä en ehtinyt).


Sulon pyynnöstä lisätään tähän postaukseen hieman mieskauneutta. 

torstai 12. tammikuuta 2017

Muistilappu

Puhelimessa

Minulla oli tänä aamuna hammaslääkäri. Jotta sen varmasti muistaisin, olin laittanut muistilapun puhelimeen. Kun sitä siinä sitten sängyssä selailin, kävi näin: 


Tänään yritimme kissamummulan Paulan kanssa ryhmäkuvia pentueesta. Ei tullut mitään. Parhaimmat ryhmäkuvat tulevat silloin, kun pennut nukkuvat läjässä. 





Ja harjoitukset jatkuvat.