tiistai 12. joulukuuta 2017

Miekkailua

ruokapöydällä

Ja sitten tää puolustautuis tällaisella kilvellä kun punatabby prinsessa miekkailisi...



Onkohan toi täti vähän hassu? Miks se heiluttaa tota kattilan kantta ja tarjoaa mulle tyhjää lusikkaa?

Terkkuja Saaripalstalle ;) 

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Salainen joulukissa

tai neljä

Viime vuonna osallistuimme ensimmäisen kerran salaisen joulukissan eli Tassulinnan Tuijan järjestämään leikkiin. Tänä vuonna meinasimme vallan unohtaa, mutta onneksi meitä muistutettiin. 

Naukulan paketti lähti itsenäisyyspäivän aattona matkaamaan kohti Miukumaata ja saapui perille hyvissä ajoin ja ehjänä. Naukulaan oli salainen joulukissa tuonut paketin ihan henkilökohtaisesti, vai oliko tuojia neljä vai kenties vain salaisen joulukissan lähettiläs? 


Tää on mulle, tää on mulle! Mä olin eka!

Paketti poikineen! Hurjan paljon paketteja.

Ja erittäin mielenkiintoiset terveiset! 

Täälläkö ne neljä joulukissaa piileskelee?

Tuleeko ne leikkimään mun kanssa Namu-mamma?
Mä luulen, että se yks komistus ainakin lähetti mulle terkkuja, tuumaa Namu ja
miettii lähettivätkö kenties molemmat poitsut.

Aika moisia misuja, mistä ne tiesi mulle tällaisia terkkuja pistää?

Täällä on jotain sulle kans, mamma.
Tiiän, koska ei tuoksu niin hyvälle kun muut paketit.


Anna mä katon mitä sä sait mamma?



Nää on ehkä mulle kun mä oon perheen pienin?

Tulkaa nyt ulos jo sieltä Elli ja Mimmi!
Oottehan mukana oottehan?
 Kyllä Naukulaa nyt hellittiin! Tuli herkkuja ja leluja, tuli mammalle hieno joulumuki. Vaan arvaatteko jo, keneltä paketti oli? Heitä on siis neljä. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Haluatteko tietää vai joko arvasitte? 

Meidän salainen joulukissamme oli 
eli Mimmi, Elli, Börje ja Nilsson sekä Taru. 

Tuhannet kiitokset hienosta paketista! 


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Suomi100! 

Itsenäisyyspäivän juhlat alkoivat Naukulassa aiheeseen sopivilla kuvauksilla. Ne olivat yhtä menestykselliset kuin joulukorttikuvauksemme. 


No ota nyt se kätes pois kun mä poseeraan tän namille tuoksuvan jutun kanssa.

Maukas nami!

Sanoiko joku nami?

Riittääks tää?

Entä jos tassut ois vähän elegantimmin aseteltu?
Tuleeko lisää nameja?

Mamma, mä en tajuu tätä nyt yhtään.
Onko tää sinivalkoinen kutistunut vai oonko mä kasvanut

Toivomme päättäjille viisaita päätöksiä, eläimille hyviä oloja, ruokaa ja raikasta vettä. Toivomme huolenpitoa, koulutusta, tasa-arvoa ja kunnioitusta lähimmäisiämme kohtaan. Toivomme, että maalaisjärki ja sisu säilyvät. Toivomme hymyä arkeen, vaikka tarpoisimme hetkittäin räntäsateessa. Toivomme monia hyviä kahvihetkiä, korvapuustilla tai ilman. Toivomme kaikkiea sitä hyvää, mitä emme edes ymmärrä toivottaa.  




Hyvää

ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ

kaikille! 

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Naisia kylässä

Hurmuri paikalla

Naukulassa on käynyt naisvieraita. Perjantai-iltana isäntä viihdytti taidokkaasti ja lauantaina vasta riemu syntyikin kun sisään ovesta astelivat Saila ja Paula. Ei tiennyt Sulo miten päin olisi ollut. Juoksenteli edes takaisin selvästi tohkeissaan







Siellä missä vieraat, siellä Sulo ja aah, kuinka ihanaa kun Saila muisti, että Suloa täytyy palvella ripeästi ja ikkuna ulkoilutarhaan avautui usein. Sulo katseli vieraita ihaillen, harkitsi menevänsä Paulan kanssa sohvalle ja hamuili Sailan hiuksia kahdella tassulla seisten. 

Tänään onkin sitten väsyttänyt, mutta mikäs sitä on uinuillessa kun voi muistella hienoa viikonloppua.  

tiistai 28. marraskuuta 2017

Namun pojat

Pekka ja Nacho

Pinkkitassun kasvattaja ja minä saimme kutsut saapua juhlistamaan Namun poikien Pinkkitassun Nöelin ja Nathanin eli Pekan ja Nachon syntymäpäiviä. Sopivien päivien löydyttyä lähdimme matkaan. 

Ensin vierailimme Pekan luona. Pekasta on kasvanut vallan komea kolli. Muutama aktivointitemppu oli Pekalla tassuissaan ja valloittavin niistä oli pusu omistajalleen. 

Tässä siis Pekka:







Ja kun Pekka kunnon kissavenytyksen jälkeen paineli makuuhuoneeseen nukkumaan, tiesimme että meidänkin oli aika jättää tämä ihana poika oman perheensä pariin iltapuuhiin. 

Muutamaa päivää myöhemmin kävimme Nachon luona. Nacho ulkoili juoksunarussa kun saavuimme paikalle, mutta kunnon isännän tavoin ilmoitti haluavansa sisälle kun huomasi vieraiden saapuneen. Nacho on kunnostautunut ulkoilun saralla ja orava oli opettanut kuinka juoksunarussa pääsee aidan päälle. Siinä Nacho seuraa lähinaapuruston tapahtumia säännöllisesti ja myös metsäpolut ovat tulleet tutuiksi. 

Tässä Nacho:







Molempien kyläreissujen jälkeen kerroin Namulle tarkasti poikien kuulumiset. Tuntui olevan tyytyväinen kuulemaansa kun niin tarkasti kuunteli, varmasti ymmärsi höpötykseni. Näin hassuna kissatätinä voin siihen hyvin uskoa. 


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Kahdenkerroksen väkeä

ja Sulo kans

Blogatessani meitä on paikalla aika usein neljä. 

Noomi on yleensä pöydällä, minun ja tietokoneen välissä. Harvemmin malttaa olla pöydällä kissanpedissä. Jos siinä sellainen on. 


Namu puolestaan on ottanut vakiopaikakseen pöydän alla olevan korin. 


Jos kissanpedin siirtää lattialle, löytää siitä yleensä ruskeatäplikkään Sulon, joka näyttää, että yksi koko todellakin sopii kaikille. Tähän petiin mahtuu mainiosti myös reilut kuusi kiloa kollipoikaa. 


Rauhallista sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa! 

lauantai 25. marraskuuta 2017

Sukuloimassa

Pinkkitassun O-pentue ja emonsa Pippi, Silkkiturkin Menevä Macho & Silkkiturkin Kaunotar

ja sitten vielä se söpöysvaroitus! Kävin tänään sukuloimassa. Silkkiturkin Menevä Macho eli Mikki on Sulon ja Namun Ruska-mummun isä. Mikistä ja hänen kämppiksestään Sissistä on ollut juttua aikaisemminkin. Mikin ja Sissin kanssa samaan talouteen on muuttanut jo aikapäivää sitten Namun siskopuoli, Rauhan toisesta pentueesta, Pinkkitassun Kristiina eli kutsumanimeltään Pippi. Pippi meni naimisiin ja sai viisi mitä ihastuttavinta pentua. Tänään tämä pentukatras on seitsemän viikon ikäisiä. 

Ja tästä eteenpäin vain omalla vastuulla, jookos? Naukula ei vastaa pentukuumeesta, ylenpalttisestä sössötyksestä eikä silmäkulmaan herahtavasta kyyneleestä. 







Ja kuka sitä mitään vauvojen vessoja käyttäisi,  jos tarjolla on isompikin?

Tytöt kasvattajan sylissä - toinen vasemmalta Pinkkitassun Orvokki. 

Pippi söpöilee

Mikki, yhtä komeana kuin aina. 

Sissi Kaunotar antaa aina yhden mahdollisuuden kuvaan,
jos epäonnistuu, se on sitten oma vika. 

Sisko ja sen veli. 

Pinkkitassun Orvokki söpöilee unissaan. 

Pinkkitassun kissalassa pennut luovutetaan 14-viikon ikäisinä, joten vielä saa sijoituskoti nauttia näistä söpöläisistä hetken. Ja se on varmaa, että tassujen vipinää ja muutakin vilskettä tulee riittämään enemmän kuin tarpeeksi. 

Pinkkitassuista enemmän täältä. Ja olen minä muutakin sukua tavannut, mutta siitä sitten myöhemmin. 

Leppoisaa lauantaita kaikille!